Mitä Slummi opetti?
Itse en päässyt mukaan Slummitempaukseen, joten minulla ei ole paljoakaan kerrottavana siitä. Rakas mieheni kirjoitti Facebookissa kokemuksistaan Slummissa. Tahdon julkaista hänen "notensa" myös tässä.
Olen yksi niistä kahdeksasta nuoresta ja nuoresta aikuisesta, jotka viettivät 24 tuntia tavalla, jolla miljardi ihmistä viettää koko elämänsä. Rakensimme pahvista, trukkilavoista, pressusta ja aaltopellistä hökkelin Turun kauppatorille, joka toimi asuntonamme vuorokauden ajan.
Tavoitteemme oli herättellä ihmisiä ajattelemaan maailman hätää, mutta 24 tunnin jälkeen huomasimme itse heränneemme. Muutos jonka halusimme tapahtuvan hökkelin ulkopuolella piipahtaneissa ihmisissä, tapahtui ennen kaikkea meissä. Jotkut asiat täytyy kokea itse, ennen kuin niitä alkaa ymmärtämään.
Vuorokauden ajan meiltä puuttui monia elementtejä, joita pidämme elämässä itsestäänselvyyksinä. Vaikka vesivessan, suihkun tai tyynyn puuttuminen tekee elämästä huomattavasti hankalampaa, niiden omistaminen ei kuitenkaan ole onnen edellytys. Ystävyys ja ihmissuhteet voivat tehdä elämästä onnellista ja täysipainoista vaikeissakin tilanteissa.
Vuorokauden aikana söimme kaksi lämmintä ateriaa, jotka koostuivat riisistä ja herne-, maissi-, paprikapussista ja riisistä linssien kera. Ruoka-annokset olivat hyvin pieniä. Riisin annostelimme kahdeksan hengen sijaan neljälle hengelle. Kuitenkin ruokaa riittii meille ja muutamille ohikulkijoille, jotka eivät olleet syöneet mitään koko päivänä. Väkisinkin tulee mieleen yksi tarina pienestä pojasta, jolla oli viisi leipää ja pari kalaa. Olen ajatellut etten voi tehdä paljoakaan toisten hyväksi taloudellisesti, koska itselläni ei ole juurikaan mitään. Slummissa ajatusmalliani moukaroitiin oikein olan takaa.
Fuel your life yhdistyksen toiminnan kautta tahdomme sanoin ja teoin pitää esillä kristillistä sanomaa ja arvomaailmaa. Tänä päivänä ihmiset tietävät mitä vastaan me kristityt olemme, mutta samalla he ovat unohtaneet minkä puolella me olemme. Mielestäni se on täysin meidän omaa syytämme. Tämän vuoksi meihin usein suhtaudutaan nuivasti ja varautuneesti. Slummitempauksen vastaanotto mediassa ja ihmisten parissa oli pelkästään positiivista. Sunnuntain Turun sanomissa oli puolen sivun kokoinen juttu kotimaan uutisten etuaukeamalla. Monet luonamme vierailleet olivat lukeneet lehtijutun ja lähteneet varta vasten katsomaan mitä meille Slummissa asuville kuuluu. Monet myös tulivat ottamaan valokuvia meistä. Tämä kaikki sai meidät tuntemaan, että Slummista oli tullut melkeinpä turkulaisten yhteinen tempaus. Uskon Slummin olevan jälleen yksi loistava tapa pitää positiivisella tavalla esillä kristillistä sanomaa ja arvomaailmaa, joka voi myös luoda kestävää yhteyttä ja luottamusta kaupunkilaisiin.
