Durbanin matka kosketti ja haastoi
Heinäkuussa seurakunnastamme matkusti 13 nuorta ja nuorta aikuista Durbaniin, Etelä-Afrikkaan osallistuakseen Soul In The City –palvelutapahtumaan, jonka järjestävänä tahona toimi englantilainen Soul Survivor –järjestö. Tapahtuman tarkoituksena oli yhdessä paikallisseurakuntien ja kristillisten järjestöjen kanssa palvella durbanilaisia ja ennen kaikkea alueen kaikkein syrjäytyneimpiä ja köyhimpiä.
Soul Survivor –järjestön johtaja, Mike Pilavachi varoitti tapahtuman alussa Afrikalla olevan outo vaikutus: “Se menee ihosi alle ja koskettaa sydäntäsi!” Uskon kaikkien tapahtumaan osallistuvien yhtyvän Miken varoitukseen nyt matkan jälkeen: Me lähdimme Afrikkaan palvelemaan ihmisiä, mutta Afrikka tekikin palveluksen meille!
Roni Zidbeck kirjoitti heinäkuussa Armontalon kesäblogissa matkastaan: “Ollessani matkalla aktiopaikalle Etelä-Afrikan köyhillä maalaisseuduilla, näin tosi paljon ihmisiä, jotka olivat todella iloisia ja hymyileviä. He todella välittivät ja huolehtivat toisistaan - jopa
uot; class="MsoNormal">naapureistaan. Rakkaus oli hämmästyttävän suuressa asemassa siellä. Lähes kaikkia heistä yhdistää kaksi asiaa: Usko ja köyhyys. Heillä ei ole rahaa, ei yleellisyyksiä, eikä sitä materiaalin määrää, mikä monella meistä on, joten me helposti ajattelemme, että “voi kun heillä menee huonosti, sääli...” Mutta todellisuudessa heillä on asiat PALJON paremmin kuin monilla meistä länsimaalaisista.”
Ronin ajatuksiin on helppo yhtyä. Meillä länsimaisilla ihmisillä on tietyssä mielessä kaikki, mutta monilta puuttuu se, mikä yhdisti ihmisiä joita tapasimme Durbanissa; rakkaus, ilo ja usko. Ne ovat niitä asioita jotka todella merkitsevät elämässä, ei maallinen rikkaus. Kuitenkin Raamattu puhuu meille “rikkaille”, että meidän tulee pitää huolta köyhistä ja leskistä. Jumala on siunannut meitä, joten olkaamme siksi siunaukseksi toisille. Jos toimimme Raamatun ohjeiden mukaisesti, niin uskon sen herättävän meissäkin enemmän rakkautta, iloa ja myöskin uskoa.
Eniten minua reissun aikana haastoi tapaavamme kristityt, jotka jopa oman henkensä uhalla levittävät evankeliumia. Yksi heistä on Carl, kanadalainen kolmen lapsen isä ja lähetystyöntekijä, joka työskentelee eräässä kristillisessä keskuksessa, jossa muutama meistä suomalaisista palveli matkan aikana. Kotiin palattuamme saimme sähköpostin, jossa kerrottiin, että Carlin auto oli varastettu. Keskellä päivää Carl oli mennyt hakemaan keskuksen pihassa olleesta autostaan jotakin. Siinä autolle kävellessään kolme nuorta miestä lähestyi häntä. Carl kysyi kohteliaasti miehiltä, miten hän voisi auttaa heitä. Samalla yksi miehistä otti käsiaseen selkänsä takaa ja osoitti sitä Carlia kohtie käskien häntä menemään mahalleen maahan. vaatien auton avaimia, lompakkoa ja kännykkää. Tilanne oli ohi alle minuutissa ja Carl selvisi siitä pelkillä ruhjeilla.
Ryöstäjien toiminnassa näkyi äärimmäisen köyhyyden synkkä puoli; toivottomuus. Monilla alueilla työttömyysaste oli jopa 75%. Kyseisillä alueilla oli nähtävissä köyhyyden tuomat ongelmat; sairaudet (HIV&Aids) ja rikollisuus. Etelä-Afrikassa on tällä hetkellä eniten HIV –tartunnan saaneita maailmassa ja Durbanin alueella taas eniten koko Etelä-Afrikassa, joten vierailimme alueella joka on tällä hetkellä maailman synkin alue mitä tulee HIV:iin ja Aidsiin.
-US;">Kaiken köyhyyden tuoman toivottomuuden keskellä kristityt ja pastorit toistivat jatkuvasti, että Kristus ja Hänen seurakuntansa on Durbanin toivo. Se haastoi myös minua ajattelemaan: Kristus ja Hänen seurakuntansa on myös Turun toivo. Toivottavasti durbanilaisten kristittyjen toiminta voisi olla haastamassa myös meitä kristittyjä Turussa toimimaan kaupungin parhaaksi tarmokkaasti rakastaen ja iloiten uskoa jakaen!
Syyskuun 19. ja 20. päivän jumalanpalveluksissa ovat mukana kaikki Durbaniin matkaneen. He tulevat kertomaan matkasta ja sen herättämistä ajatuksista. Tervetuloa kuulemaan ja vaikuttumaan!
